Ray (Paul Freeman) on eläkeikäinen taksikuski, jonka viikonloput täyttyvät touhusta kinastelevien lasten perheiden kanssa. Jim (Alun Armstrong) puolestaan jää eläkkeelle poikakoulusta johon hän tuli oppilaaksi kouluikäisenä ja "unohti lähteä". Jimin on tarkoitus tehdä kaksi asiaa ennen kuin kuolee: nähdä maailmaa ja rakastua. Jimin isän joutuminen sairaalaan paitsi lykkää matkalle lähtöä, myös pitkittää Rayn ja Jimin kohtaamista. Hyvin erilaisista taustoista tulevat miehet huomaavat toisen kiehtovan itseään oudolla tavalla ja miesten suhde syvenee.

Haluaisitko nähdä ylipainoisten eläkeläisbrittiherrojen sänkypuuhia? Minua tuo aavistus tulevasta hetken huolestutti elokuvan alkupuolella, mutta onneksi BBC ei petä ja kaikki oli hyvin tahdikkaasti esitetty. When I'm sixty-four on tehty tähän aikaan kun suuret ikäluokat eläköityvät. Homojen ja lesbojen vapautusliikkeenä alkanut ihmisoikeustaistelu on tuottanut tuloksia jotka antavat mahdollisuuden esittää jo koko vähemmistön skaala eikä vain siloteltua poliittista kuvaa. Niinpä sateenkaariperheiden rinnalla ajan valokeilaan nousevat vanhenevat homomiehet ja lesbonaiset. BBC ei petä myöskään siinä, että tämä televisioelokuva on laadukas ja herättää sekä ajatuksia että tunteita. Tämä olisi oikein erinomaista kamaa myös YLE:n sunnuntaileffaksi. Kouluarvosana 8.

Lisää elokuvasta IMDB:stä.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.