Brunon (Manuel Vignau) suunnitelma B on uida hänet jättäneen tyttöystävän ja tämän uuden poikaystävän, Pablon (Lucas Ferraro) väliin. Brunolle ei sovi että hänestä tulee ajoittainen rattopoika uuden poikaystävän rinnalle ja vaikka suunnitelma ei ole selkeä hän alkaa sitä toteuttaa. Brunosta ja Pablosta tuleekin kaverit, mutta ennen kuin Bruno keksii miten erottaa uusi pari toisistaan, hän huomaa suunnitelmaan livahtaneen pienen odottamattoman tekijän.

Kirjoitan tätä arvioita poikkeuksellisesti useampi päivä elokuvan katsomisen jälkeen ja vieläkin päällimmäisenä ajatuksenani on 'ruma'! Enkä tarkoita Brunon juonta vaikka sekin sitä on, vaan elokuvan estetiikkaa. Molemmat pääosan esittäjät ovat pula-ajan nasaretilaisia joita ei haluaisi puolen vuoden puutteenkaan jälkeen. Heidän kotinsa on hirveitä mörskiä ja kaikki tapahtuu todella rumassa kaupungissa. Näyttää siltä kuin Marco Berger olisi hakemalla hakenut elokuvaansa epäesteettisiä tekijöitä.

Elokuvan Plan B on aika pitkäveteinen ja passiivisissa kohtauksissaan muistuttaa ikävällä tavalla suomalaista elokuvaa. Lojumista, huokailua ja munien raapimista on tarjolla kohtuuttomia määriä. Vaikka elokuvassa muutama muukin näyttelijä on, se rakentuu kyllä lähes kokonaan kahden päähenkilön varaan - ainoa jolla mitään osaa tai arpaa juoneen on, on kiistanalainen tyttöystävä. Plan B pitää katsomalla katsoa, millään erityisellä tavalla viihdyttävä leffa se ei ole. Kouluarvosana 7.

Elokuvan sivut tuottajan verkkosivuilla.

 

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.