Vähemmistön ja enemmistön eron rakentuminen lähtee subjektiivisesta me ja ne -ajattelusta. ”Meitä” rakennetaan korostamalla sopivasti yhdistäviä ja erottavia tekijöitä meidän ja niiden välillä. Se onko jokin piirre yhdistävä vai erottava ei ole ollenkaan yksiselitteistä vaan riippuu hyvin vahvasti tilanteesta.

Mittaamme muita aina itsemme kautta. Halutessamme rakentaa parisuhdetta vähättelemme meitä erottavia tekijöitä ja korostamme yhdistävien tekijöiden merkitystä. Jo tässä meidän ja niiden yksikkömuodossa (minä ja sinä) kohtaamme kuitenkin pulman, joka vain kasvaa osallisten joukon suurentuessa: meidän on tehtävä kompromisseja. Parisuhteessakin haluamme ”meidän” muodostuvan itsemme kaltaiseksi, joten pyrimme muokkaamaan kumppaniamme enemmän itsemme kaltaiseksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erottamisessa valtaväestöstä me ja ne –asetelmaa vahvistaa tabu. Samaa sukupuolta olevien, erityisesti miesten, välinen kosketus on tabu. Seksuaalisuuden jakaminen homo- ja heteroseksuaalisuuteen perustuu sukupuolen yksiselitteiseen määrittelyyn. Sukupuolen ilmaisulla ”leikkiminen” tai halu muuttaa kehon sukupuolta ovat vieläkin voimakkaampia tabuja.

Tabu on jotain kiellettyä ja pyhää, jonka koskettaminen tahraa ihmisen. Vain rituaalista siihen oikeutuksen saavat voivat koskettaa tabua saastumatta. Tabu ja sen rikkominen luovat voimakasta yhteyttä ja eroa ihmisten välille. Tabun rikkojat pyritään ulkoistamaan yhteisöstä ja tabun rikkomista pyritään käyttämään vallan käyttämiseen rikkojia vastaan. Molemmat muodostavat painetta, joka puolestaan yhdistää rikkojia.

Homot, lesbot, biseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset ovat ”niitä” vain niin kauan kuin pystymme perustelemaan itsellemme uskottavasti eron ”meidän” ja ”niiden” välillä olevan olemassa. Meissä jokaisessa on kuitenkin sekä miehisiä, että naisellisia piirteitä ja seksuaalisuus, sen ilmenemismuodosta riippumatta, on hyvin voimakkaasti ihmisiä yhdistävät ja muista lajeista erottava piirre.

Juorut ja spekuloinnit julkkisten seksuaalisesta suuntautumisesta eivät arkipäiväistä homoutta tai lesboutta. Julkkis on edelleen lööpeissä ja ruudun takana kaukana meistä – toisenlaista ryhmää ”niitä”. Vasta kun joku ”meistä” osoittautuu ”sellaiseksi” joudumme määrittelemään uudelleen keitä me olemme ja mikä erottaa meidät muista. Ulostulemisen jälkeisessä prosessissa on kysymys juuri tästä. Mihin raja muodostuu, ratkaisee sen, kenelle aiheutamme toiseuden kokemuksen ja kuka syrjäytyy.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.