Petri Sipilä
Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka
Gaudeamus, Tampere 1998

Luin juuri uudelleen - kymmenen vuoden jälkeen - Petri Sipilä väitöskirjan ammattietiikan kurssin kirjareferaattia varten. Lumouduin jälleen selkeydestä, havainnollisuudesta, hauskuudesta ja luettavuudesta, jolla Sipilä kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta, mutta vaikeasta aiheesta. Kirjoitin referaatin loppuun, että kirja on todennäköisesti vaikuttavin lukemani tietokirja. Jos minun pitäisi koota itseopiskelupaketti korvaamaan Setan koulutusta, se sisältäisi varmastikin tämän kirjan, aiemmin näillä sivuilla arvioimani Robert Aldrichin Rakkaus samaan sukupuoleen, Tarinatalon YLE:lle tuottaman Homo-Suomen historia dokumenttisarjan ja linkin ranneliike.netiin. Tämän Sipilän teoksen pitäisi jokaisen kansanedustajan tenttiä hyväksytysti ennen kuin heillä on oikeus äänestää yhdestäkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevasta asiasta eduskunnassa! Sipilän kirja hahmottaa hienosti sukupuolen etiikkaa ja tarjoaa välineitä löytää oikeat vastaukset moniin ajankohtaisiin kysymyksiin kun tuntee omat arvonsa ja vähän ajattelee.

Sipilän teos on moraalifilosofian väitöskirja. Filosofisen tutkimuksen kysymyksenä on, onko sukupuoli oikeutettu? Aiheetta tai sosiologiaa täysin tuntemattomalle aluksi naurettavalta vaikuttava kysymys aukeaa kun lukee kirjan ensimmäisen luvun, jossa Sipilä tekee eron suvullisen lisääntymiskapasiteetin ja tämän "biologisen sukupuolen" päälle rakennetun sosiaalisen sukupuolen välille. Biologia ei vastaa kysymykseen miten meidän tulisi pukeutua tai käyttäytyä, joten sukpuolessa on vahva osuus sosiaalista konstruktiota. Sipilä etsii eettistä oikeutusta suvullisuuden ylittävälle sukupuolen osa-alueelle ja pitää hypoteesinaan, että sellaista ei välttämättä ole. Tutkimuksensa edetessä Sipilä täydentää hypoteesiaan väitteellä, että sukupuolelle on löydettävissä oikeutus vain siltä osin kun se turvaa lajinsäilymistä eli suvunjatkamista. Tähän tarkoitukseenhan riittää tuo edellä kuvattu suvullisuus, joten se ei edellytä, eikä oikeuta, sosiaalisesti konstruoitua sukupuolta.

Sipilän kriittisen tarkastelun kohteeksi tulevat niinkin maineikkaiden filosofien ajatukset kuin Platon, John Stuart Mill ja Jean-Jacques Rousseau. Kun lähtöajatuksena on, että ihminen on eettisyyden perustoimija ja että samojen eettisten sääntöjen tulisi päteä kaikkiin ihmisiin myös sukupuolesta riippumatta, eivät maineikkaimmatkaan filosofit selviä filosofiansa sukupuolittamattomuuden tarkastelusta tahriintumatta. Sipilä tarkastelee myös feminismiä hyvin kriittisesti, mutta haluaa hyväntahtoisesti nähdä sen yhteiskuntansa tuotteena, reaktiona ympäristöön ja kyvyttömänä nousemaan kaiken läpäisevän sukupuolijärjestelmän ja sukupuolittamisen yläpuolelle.

Kirja tarjoaa erinomaisia eväitä keskusteluun viime aikojen kysymyksistä perheen määrittelystä, mies- ja naisparien oikeuksista ja sukupuolijärjestelmän haastajien oikeuksista. Suosittelen kirjaan tutustumista aivan jokaiselle. Vaikka aihe on haastava on Sipilän tapa kirjoittaa erinomaisen havainnollinen ja selkeä. 

 

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.